XII Tulva-ajot, Seinäjoki 1.-2.5.2010

Vapunpäivän 1. etappi, maantieajo

Kilpasarja, naisten Elite-luokka sekä N-18 -vuotiaat lähtivät liikkeelle yhteislähtönä, joten viivalla olikin mukavasti vajaat neljäkymmentä
kilpailijaa. Olosuhteet olivat jälleen kaikkea muuta kuin otolliset: vesisade ja sivuvastainen tuuli tekivät ajamisesta todella haastavaa.

Ossi kertasi kisan kulkua:
- Aluksi meno oli todella kankeaa, reidet olivat kylmyydestä krampeilla ja jumissa. Ajattelin jo että tuleekohan tästä yhtään mitään. Kun sain koneen lämpimäksi kisan jatko sujui sitten hyvin. Kisan loppupuolella ajelin pääjoukon keskellä ja olin hieman pussissa. Näin että Kiiskinen (Oulun Tarmon Pertti Kiiskinen) lähti irtiottoon vajaat 350m ennen maalia. Odottelin hetken mitä pääjoukko tekisi, mutta kun kaverit alkoivatkin hyytyä ja eteeni avautui sopiva rako, niin iskin ison pykälän päälle ja hyppäsin putkelle. Sain Kiiskisen kiinni maaliviivalla ja ensiksi minut kuulutettiin voittajaksi. Mutta maalikamerakuvan tarkistuksen jälkeen tuli tieto, että olin jäänyt sittenkin toiseksi. Ei siihen jäänyt varmaan kuin pari milliä eroa.

Kilpailua ennen oli eräs nuorempi CC Picaron mies ihmetellyt mitä se Törmänen kilpasarjassa tekee noilla ikävuosilla?
- Kysyin kisan jälkeen kaverilta, että no mitähän se Törmänen meni sitten tekemään? Kaveri myönsi että hienosti ajoit, Ossi kertasi tyytyväisenä kisan jälkeen.
- Kyllä oli hienoa pokata kilpasarjan palkintopallilla pitkästä aikaa!

(kaikki jutun kuvat: Riia-Maria Törmänen)

  

Esa ajoi myös hyvin ollen kisan 8. samalla ajalla.
- Kyllä oli taas surkeat olosuhteet, oltiin aivan litimärkiä ja jäässä jo ensimmäisen kilometrin jälkeen. Vauhti oli aika kova alusta lähtien. Siinä loppuratkaisussa ajattelin että kyllä se Ossi on sen verran ovela että se vielä raivaa itselleen tien loppukiriin. Ilmeisesti pääjoukko oli jo hyytynyt kovaan loppuvauhtiin jolloin se tila sitten löytyikin. Hienosti se kiri irtosi.

Rosa voitti N-18 -luokan lähdön ja mikä hienointa tuli pääjoukon 10. sijalla maaliin. Tämä oli todella kova suoritus, jäiväthän taakse
siis kaikki Elite-luokan naiset ja iso nippu kilpasarjan miehiä.
- Meinasin tippua pari kertaa pääjoukosta, mutta sain taisteltua itseni takaisin ryhmään. Hyvin se kisa kyllä meni naisten paras kertasi.

Miesten Elite-luokka ajoi 100km ja Lieven avasi kotimaisen kilpailukautensa.
- Odotukset olivat isot koko viikonlopusta, kuten aina ennen kauden avausta. Ajorytmin löytäminen oli vaikeaa kun ei ollut tuntumaa vielä kovasta kisavauhdista. Yritin irtiottoa n.25km ennen maalia, mutta se meni pilalle kun tipuin tien reunalta kovan sivutuulen yllättäessä. Pääjoukon juna meni sitten saman tien ohi ja kisa oli siinä. Ajelin sitten kovaa mutta ihmeemmin repimättä maaliin ja sijoitus oli mikä oli. Tyytyväinen olin kuitenkin siihen mitä sain parhaimmillani irti itsestäni.

Vapunpäivän 2. etappi, tempoajo

Tulva-ajojen toinen etappi ajettiin muutama tunti maantiekisan jälkeen. Kyseessä oli 16km mittainen tempoajo, jossa kilpailijat ajoivat yksitellen kelloa vastaan saman reitin. Kyseessä olisi myös etappikilpailun kokonaistilanteen kannalta varsin ratkaiseva etappi, koska isojakin eroja tulisi syntymään kilpailijoiden välillä.

Esa latasikin tempopyöränsä jälleen todella kovaan vauhtiin, tuulisesta kelistä huolimatta.
- Onneksi ei satanut enää vettä, mutta kova tuuli haittasi ajamista. Ajoin kisan uudella hiilikuitu etukiekolla  ja takakiekkona oli entiseen tapaan täysi levykiekko. Jälkikäteen ajateltuna tämä oli virhevalinta, normaali kiekko ainakin edessä olisi ollut paljon parempi ajettava.

Aika-ajovanteiden etu on keveys ja erinomainen rullaavuus kovissa vauhdeissa mutta tuulisella kelillä ne ovat todella hankalat koska takavanne on umpinainen ja etuvanteessakin on useiden senttimetrien levyinen laippa.
- Reitin varrella oli iso alamäki jota reunusti puusto tarjoten tuulensuojaa. Kun tulin peltoaukealle vauhdin ollessa n.75km/h meinasin kaatua välittömästi! Tuuli nappasi pyörään kiinni ja jouduin ajamaan sivuotteelta kun en uskaltanut ajaa ala-asennossa. Samanlaista  taiteilua se oli jatkossakin ja välillä en pystynyt vaihtamaan vaihteitakaan kun vaihdevivut ovat aika-ajotangon keksikahvojen päässä. Ongelmista huolimatta Esa ajoi kilpasarjan 4. parhaan ajan ja petasi itselleen hienot asetelmat kokonaiskisaa ajatellen. Ossi taisteli itsensä temporeitin läpi tietäen ettei kyseessä ollut hänen vahvin lajinsa, loppusijoituksen ollessa oli 23.

Rosa voitti jälleen N-18 -luokan ja olisi sijoittunut naisten Elite-luokassakin neljänneksi.
- Tempo sujui muuten hyvin mutta reitin paluuosalla oli tajuton vastatuuli. Mennessä keskinopeus lähenteli neljää kymppiä mutta palatessa se tippui n.32km/h.

Miesten Elite-luokassa Lieven ajoi mainiosti ollen 13.
- En palautunut parhaalla mahdollisella tavalla maantiekisasta, ne Karhumäen kisakeskuksen keitot eivät antaneet ilmeisesti riittävästi energiaa elimistöön. Jalkaan iski kramppi reilu kilometri lähdön jälkeen mutta se onneksi löysäsi ja pystyin jatkamaan. Mutta isompi kramppi iski sitten uudestaan ja se haittasi sitten suoritusta. Silti kaiken kaikkiaan hyvä tempoajo. Jatkoa ajatellen pitää vain treenata lisää voimaa niin ajatkin paranevat. Jalat tyhjenivät vapunpäivän etapeista joten Lieven päätti jättää sunnuntain maantiekisan starttaamatta ja keskittyä tuleviin kisoihin.

Sunnuntain 3. etappi, maantieajo

Jos sää oli huono edellispäivänä niin nyt se oli surkea. Lämpötila oli tippunut eilisestä ja lämpöasteita ei ollut paria enempää sateen huuhtoessa lakeuksien teitä. Kilpasarjan ja N-18 -luokan edessä odotti 75km märkää asvalttia kovassa tuulessa. Jälkikäteen voi vain ihmetellä sitä asiaa, miksi kotimaisia kilpailuja ajetaan tähän aikaan vuodesta kun kelit ovat vielä mitä ovat ja kesällä kalenterissa on tyhjää samaan aikaan auringon paistaessa?

- Tunto hävisi käsistä muutaman kilometrin jälkeen kun hanskat kastuivat. Hyvä että sai edes vaihteita vaihdettua kisan aikana Ossi manasi olosuhteita.
- Pullo tipahti matkanvarrelle kun yritin ottaa juomaa. Samoin kävi energiageelille. Toivotonta hommaa! Taisteluahan se oli mutta taisteltavahan se oli kun tänne asti oli lähdetty. Pääsin irtiottoon viimeisessä mäessä pienen ryhmän kanssa mutta pääjoukko sai meidät vielä kiinni. Loppukirissä en vain jaksanut ihan tapella kärkipaikoista. Hyvin se silti meni. Olen tosi tyytyväinen näihin maantiekisoihin, tempo nyt on mitä on. Pitäneekö ruveta sitäkin vielä kunnolla treenaamaan?

Rosa jaksoi pääjoukon mukana 50km.
- Tipahdin siinä kohdassa ensimmäisen kerran mutta sain kaivettua vielä voimia jostakin ja päätin että minähän ajan tuon joukon uudestaan kiinni. Tipahdin kuitenkin uudestaan enkä jaksanut enää taistella takaisin. Ajoin sitten lopun AAH Cycling Teamin Heini Ilmarisen kanssa. Oikea pohje kramppasi viimeiset kilometrit joten ei ollut senkään takia helppoa. Oman N-18 -luokan voitto tuli silti ja taakse jäi jälleen useampi Elite-luokan naiskuski.

 




 

Esa lähti hyvistä kokonaisasetelmista viimeiselle etapille. Edellispäivän hyvä tempoajo oli pedannut neljännen sijan kokonaiskisassa eron
ollessa n.25s kolmannella sijalla olevaan Rauman Seudun Pyöräilijöiden Kari Eloseen.
- Tilanne oli käytännössä kuitenkin se, että kaikki irtiottoyritykset ajettiin kiinni eikä siinä ollut mahdollisuuksia parantaa kokonaissijoitusta. Ajelin kärkiporukassa koko matkan. Tosi tyytyväinen olen silti neljänteen sijaan kokonaistuloksissa, paras sijoitus minulle Kilpasarjassa kertasi Esa tunnelmiaan.
- Vaan enpä ole ennen moisissa oloissa ajanut. Siinä naureskeltiin saunassa kilpakumppaneiden kanssa kisan jälkeen että eipä tunnista ketään kun naamat ovat niin mustat ja ravassa!


Tulokset

 

Tulosta