Talvitreeniä Cido-Areenalla  (22.11. 2010)

Menestyksekkään kilpailukauden 2010 jälkimainingeissa Rosalle tarjoutui harvinainen mahdollisuus päästä ajamaan ulkomaille, kotimaan kokeneiden ratapyöräilijöiden seurassa. Tällä kertaa kyse ei ole maantiepyöräilystä tai siihen liittyvästä ajoleiristä, vaan Liettuassa joulukuun alussa pidettävästä rata-ajoleiristä. Leiri pidetään Panevėžy -nimisessä kaupungissa sijaitsevalla Cido-areenalla, jonka uumenista löytyy moderni sisävelodromi ratapyöräilijöiden käytettäväksi. Panevėžy on yli 500 vuotta vanha ja kooltaan Liettuan viidenneksi suurin kaupunki. Se sijaitsee maan pohjoisosassa ja kaupungissa asuu reilut 113 000 asukasta.

Ajoleirin järjestäjänä toimii ratapyöräilyn parissa suurella sydämellä vuosia toiminut Marko Vauhkonen, joka päätti tarjota Rosalle paikan 2.-8.12.2010 pidettävälle leirille. Marko Vauhkonen on toiminut kotimaisen sisävelodromihankkeen sanansaattajana ja puuhamiehenä, sekä toimii aktiivisesti pyöräilyvalmennuksen parissa.

Suomesta puuttuu edelleen sisävelodromi
Suomalaiset ratapyöräilijät ja pyöräilyväki ylipäänsä antavat tälläkin hetkellä kohtuuttoman paljon tasoitusta kilpailijoilleen harjoitteluolosuhteiden puutteiden takia. Suomesta puuttuu sisävelodromi ja esim. Helsingissä sijaitsevan Olympiavelodromin kunto huononee jatkuvasti.

Nykyaikaiset monitoimiareenat voisivat palvella myös monia muita lajeja, kun saman katon alle saataisiin toimivia yhdistelmiä esim. kenttäpelaajien, pyöräilijöiden, luistelijoiden ja juoksijoiden tarpeita täyttämään. Valitettavasti hanke ei ole vieläkään saanut riittävää jalansijaa kotimaisten urheiluun ja liikuntaan liittyvien kärkihankkeiden joukossa. Pyöräilyväki elää kuitenkin toiveikkaana ja jatkaa työskentelyä asian eteen. Onneksi Liettua on kohtuullisen lähellä suomea ja esim. elinkustannukset ovat varsin edulliset verrattuna kotimaiseen hintatasoon. Cido-areenan sisävelodromi onkin ollut ahkerassa käytössä heti valmistumisestaan lähtien ja suomalaiset ratapyöräilijät ovat viettäneet radalla useampia leirejä.

Leiriohjelmassa vaativia harjoituksia
Leirin ohjelmassa on jokaisena päivänä kovavauhtisia ajoharjoituksia ja leirillä pidetään myös leirikilpailuja. Aamupäivisin ajetaan pari tuntia ja alkuillasta toinen samanpituinen harjoitus. Tiedossa on viikon aikana vajaat 30h vauhtikestävyyttä ja maksimivauhtia kysyvää ajamista. Ei siis ihan tavallista tekemistä näin harjoituskauden alkuvaiheessa. Leirin lopullista merkitystä ja antia voidaan tietysti tässä vaiheessa vain arvailla, mutta jokainen, joka tietää hitusenkin Kuusamon (tai muun Pohjois-Suomen) harjoitteluolosuhteista, osaa kuvitella asian mahdollisia hyötyjä mielessään.

- Kun on päässyt mukaan tällaiselle leirille kaasu pidetään pohjassa alusta lähtien. Leirikutsussakin lukee, että jokainen voi ajaa kotona niitä rauhallisia lenkkejä, leirillä ajetaan kovaa. Ja niinhän se on, tuollaisiin olosuhteisiin kun pääsee, kannattaa tilaisuudesta ottaa kaikki irti. Halli on hienon näköinen, mitä olen sitä päässyt videoiden perusteella katsomaan. Puitteet ovat todellakin kunnossa.
- Isä kokosi syksyn aikana täysin uuden ratapyörän, joka on tehty mittojen mukaan ja väriteemakin on mieluinen. Ei sitä muuten jaksaisikaan ajaa kovalla intensiteetillä, ellei välineet olisi kunnossa Rosa tuumii.

(kuva: Taneli Kaakinen)

Sisäänajoa on suoritettu liikuntahallin juoksuradalla niin rullien päällä kuin radalla ajaen.

Uusi ratapyörä saa tulikasteensa oikeassa ympäristössä
Ratapyörät eroavat monessa suhteessa muista pyöristä. Vaihteita ei ole lainkaan ja voimansiirto tapahtuu kiinteällä ja jatkuvalla välityksellä, poljinkampien pyöriessä jatkuvasti eteenpäin. Pyörissä ei ole myöskään erillisiä jarruja, vaan jarruttaminen tapahtuu pyöritystä hidastamalla.
 
- Pyörän kasaaminen oli melkoista shakkipeliä, Ossi Törmänen kuvailee. Kuusamosta kun ei saa erikoisempia osia lainkaan, niin kaikki tarvittavat palaset oli metsästettävä ympäri suomea. Projektissa meinasi tulla loppujen lopuksi melkoinen kiire, kun esim. ratapyörän vanteita ei meinannut löytyä mistään. Onneksi kuitenkin Turun suunnalta tärppäsi. Pyörän rungon maalaus saatiin kuitenkin tehtyä paikkakunnalla Automaalaamo VE-HE Oy:n toimesta ja se onnistuikin aivan loistavasti, Ossi kehuu ammattilaisten jälkeä.

(kuva: Taneli Kaakinen)

Upean ratapyörän rungon maalasi kuusamolainen Automaalamo VE-HE OY ja lopputulos on erinomainen.

Urheilua ja verkostoitumista
Kyseessä on ensimmäinen kerta Cycloksen toimintahistoriassa, kun joku seuran urheilijoista saa ylipäätänsä mahdollisuuden päästä rata-ajoleirille valtakunnan huippupyöräilijöiden seuraan. Pitkä ja koetteleva talvi tuo omat haasteensa huipputason pyöräilyyn ja sen vuoksi tämän kaltaiset ajoleirit ovat äärimmäisen tärkeitä, tuoden mahdollisuuden koviin ja laadukkaisiin harjoituksiin keskelle talvea. Eikä pidä unohtaa verkostoitumisen merkitystä, joka on nykypäivän huippu-urheilussakin todella suuressa roolissa. Jos urheilijaa ei tunneta tai hän ei tunne lajinsa parissa toimivia, voi monet ovet jäädä aukeamatta. Kokeneiden urheilijoiden seura tuskin myöskään haittaa asiassa, päinvastoin. 

Suurin ansio asiassa on tietysti Rosalla itsellään, joka on jo vuosia harjoitellut määrätietoisesti ja olosuhteista riippumatta. Kilpailumenestys on varmasti yksi osatekijä leirikutsun saamiseen, mutta ennen kaikkea urheilijan oma suhtautuminen harjoitteluun, matkustamiseen, kilpailuihin sekä niihin liittyviin rutiineihin kantavat nyt hedelmää. Kuusamosta on kohtuullisen pitkä matka Liettuaan ja urheilijalla täytyy olla valmiudet toimia niin matkustamisen kuin itse ajamisen suhteen.

- Kyllähän se on hienoa päästä kokeneiden pyöräilijöiden mukaan, varmasti tulen saamaan paljon vinkkejä ja hyödyllisiä neuvoja. Olen ajanut ulkovelodromilla aiemmin muutamia kertoja, mutta pääpaino on ollut kuitenkin maantiellä. Nyt saan arvokasta kokemusta rata-ajosta ja uskon pärjääväni hyvin. Kaikki laitetaan peliin ja otetaan ilo irti. Jatkossa tulen ajamaan ratakilpailujakin enemmän, mikä on ihan hyvä juttu oman kehittymisen kannalta.

(kuva: Taneli Kaakinen)

Vuosia jatkunut kotimaisten kilpailujen kiertäminen sekä mm. Tanskan Youth Tourille sekä Ruotsin U6-Tourille osallistuminen on antanut eväitä, joita nyt tullaan tarvitsemaan. Vuosien mittaan seuraa ja itse urheilijaa tukeneiden tahojen panostus konkretisoituu myös näin hienolla tavalla. Siitä suuri kiitos tukijoille sekä taustajoukoissa toimineille henkilöille.

Erään ex-mäkikotkan sanoin: jokainen tsäänssi on mahdollisuus!


Cido-areena sisältää yhden maailman parhaimmista ja uusimmista sisävelodromeista ja monitoimiareena valmistui lokakuussa 2008, kustantaen n. 31miljoonaa euroa. Radan pituus on 250m ja se täyttää nykyaikaisten ratakilpailumuotojen standardit ainoana Baltian maissa. Monitoimiareenalla pelataan myös  eurooppalaista huippukoripalloa, samoin siellä järjestetään erilaisia konsertteja ratapyöräilytoiminnan lisäksi. Istumapaikkoja on tapahtumasta riippuen 1500-7000 ja areenalla tarjoaa käyttäjilleen kaikki nykyaikaiset palvelut pikaruokaloineen ja VIP-tiloineen. Areenan ajoradan suunnittelusta ja rakennuttamisesta vastasi SportBau -niminen saksalainen yritys arkkitehti Ralph Schuermannin johdolla, joka suunnitteli myös vuoden 2008 Pekingin Olympialaisten sisäradan. (lähde: Cido-Areenan viralliset sivut)


Velodromi eli pyöräilystadion on ratapyöräilyn suorituspaikka. Se on kahdesta suorasta ja kahdesta ne toisiinsa yhdistävästä 180 asteen käännöksen tekevästä kaarteesta koostuva rata. Radoissa on kallistukset. Ratojen pituus vaihtelee 150 ja 500 metrin väliltä, olympialaisissa minimipituudeksi on säädetty 250 metriä; radan kaltevuus on tavallisesti noin 45°. Velodromien kehittymiseen on merkittävästi vaikuttanut saksalainen Schuermannin arkkitehtitoimisto, joka rakentaa velodromeja jo kolmannessa polvessa. (lähde Wikipedia)

Ratapyöräilyn faktat Wikipediassa

 


Tulosta