Tulosta

Petri Pesonen

Mallorcan terveiset (11.05.2014)

Mallorcan kartta >>>
Kuvia galleriassa >>>

Tämän tekstin kirjoittamisen aloitin pari päivää Mallorcan reissun jälkeen. Kävin pyörälenkillä koti-Kuusamossa tutulla Nissinvaaran lenkillä. Onnekseni tajusin laittaa saunan lämpenemään ennen tunnin lenkkiä. Ajoin pääsiäisenä pari lenkkiä ja silloin sää oli mukavan keväinen. Tämän illan lenkki olikin sitten jotain muuta. Pari astetta lämmintä ja lumisade. Kahden ensimmäisen ja kolmannen lenkin väliin jää sitten tämän tarinan pääasia, viikon Mallorcan leiri 27.4.-4.5.2014.

Ajatus Cycloksen leiristä

Viime syksynä ajoimme Cycloksen kymmenen hengen porukalla Syöteajon Kuusamosta Syötteelle ja takaisin. Paluumatkan tauolla esitin, että keväällä voisimme lähteä porukalla Mallorcalle. Käkelän Vesa osoitti heti kiinnostusta asiaan. Talvella sitten laitoin seuratiedotetta sähköpostilla, jossa ilmoitin olevani valmis järjestelmään matkaa sekä toimimaan oppaana lenkeillä. Lopulta reissuun ilmoittautui Vesa, Paasovaaran Olli sekä oma pesueeni eli Jaana, Ville ja Jussi. Rosa oli jo pari viikkoa aikaisemmin Mallorcalla, koska kilpailukausi oli käynnistymässä meidän reissun aikana.

Matkan varaaminen

Ensin varattiin tärkein eli lennot. Finnairin suorat lennot Helsingistä eivät meille sopineet, joten valitsimme Norwegianin sunnuntaiaamun lennon. Lento lähti varhain aamulla, joten Kuusamosta oli lähdettävä edellisenä päivänä. Eli pari lentoa joka tapauksessa, joten omien pyörien jättäminen varastoon tuntui jo ihan hyvältä vaihtoehdolta. Hotelli, lentokenttäkuljetus Palmasta Alcudiaan sekä vuokrapyörät oli varattu myös hyvissä ajoin kotimaassa suoraan netistä.

Kohde

Olen ollut nyt viisi kertaa Mallorcalla, joista eka kerta Palmassa ja sen jälkeen aina Alcudiassa. Kohteemme oli siis Alcudia tai tarkemmin Port de Alcudia. Alcudia on vanhempi kaupunki ja Port de Alcudia enemmän lomakaupunki. Port de Alcudia on pieni paikka ja sieltä on helppo siirtyä erilaisille reiteille. Rauhallisia pikkuteitä pitkin pääsee tasamaalenkille tai metsän suojaamille kumpuileville reiteille tai vuoristoon. Autoja toki liikkuu varsinkin lähtöpäässä, mutta saaren autoilijat huomioivat pyöräilijät todella hienosti. Saman kohtelun saavat myös kaupungissa jalan liikkuvat. Tätä ei ymmärrä ennen kuin sen itse kokee. Pyörän kanssa tien varteen pysähtyessä on kuitenkin syytä siirtyä reilusti ajoradan päältä pois.

Majoittuminen ja pyörien vuokraus

Saavuimme saarelle aamulla klo 9.30. Pikkubussi oli sovitusti kentällä odottamassa ja reilun puolen tunnin kuluttua olimme hotellilla. Hotellimme oli Sea Club Alcudia, jossa olimme Villen kanssa pari vuotta aikaisemmin. Hotellin huoneet olivat tilavia apartomentos-tyyppisiä ja niistä oli helppo lähteä lenkille. Pyörät (jopa neljä) mahtuivat hyvin yöksi sisälle ja aamulla pyörät oli helppo laittaa ajokuntoon. Olimme varanneet huoneet puolihoidolla eli hintaan sisältyi aamiainen sekä päivällinen.

Cycloksen pyöräilijät saapuvat hotellille.

Majoittumisen ja lounaan jälkeen pakkasimme reppuihin kypärät ja ajokengät. Hyppäsimme taksiin ja ajoimme Bicycle Holidayn, tutummin Hürzelerin, pyörävuokraamoon. Hürzelerilla on Alcudiassa ja läheisyydessä neljä vuokraamoa ja saarella kaikkiaan ainakin yhdeksän vuokrauspistettä. Max Hürzeler on toiminut saarella jo yli 20 vuotta, joten homma hoituu. Pyörät ovat aina huippulaatua ja huippukunnossa. Pyörät ovat uusia tai korkeintaan muutaman vuoden vanhoja, renkaat uusia tai erittäin vähän ajettuja ja jarrupalat moitteettomat. Kun kiertelee Alcudian muita pyöräliikkeitä ja niiden yhdessä toimiva vuokrauspisteitä, eron huomaa ainakin renkaiden kunnossa. Rose-pyöriä oli myös paljon liikenteessä suurilla ajoryhmillä, joten todennäköisesti Rosellakin on vuokraustoimintaa. Myös Cannondale aloittelee vuokraustoimintaa saarella, joten hyviä vaihtoehtoja toki löytyy. No, tälläkin kerralla tuttu merkki alle eli Centaurionin hiilikuitu. Jaana valitsi alumiini-Cuben. Osasarjana tietenkin Ultegra, nyt oli valittavana myös sähköversio. Normaalisti pyörissä on tripla-kampi ja takana 11-27-pakka. Itse sain muista poiketen uuden mallin pyörän compact-kammella ja takapakka 11-32! Hieman tasaisempaan hammasnousuun tottuneena teimme Jaanan kanssa takakiekon vaihtokaupan. Pyörissä oli pieni satulalaukku, jonka sisällä vararengas ja rengasavain. Lisäksi pyörissä oli varusteena pumppu ja mittari.

Sunnuntai-illan totuttelulenkki

Pyöräilimme vuokraamosta hotellille hakemaan juomat ja loput varusteet. Keli oli lämmin, joten lyhyillä ajoasuilla tietenkin liikkeelle. Kohteeksi valittiin Cala Sant Vicenc. Aluksi ajoimme ihailemanaan Alcudian ja Port de Pollencan välistä hienoa punaista pyörätietä. Puolivälistä poikkesimme ensimmäiselle pikkutielle, jonka pyöräilyreittikyltissä luki Pollenca. Pollencan ison tien ylityksen jälkeen pääsimme Vicencin tielle. Ensimmäisestä lenkistä mittariin kertyi 40km. Ville ja Jussi halusivat tämän lisäksi käydä katsomassa auringon laskua tutussa treenimäessä, joka oli reilun viiden kilometrin päässä hotellilta. Pyörät oli nyt sisäänajettu, joten seuraavaksi mentiin päivälliselle.

Totuttelulenkillä käytiin Cala Sant Vicencissä.

Aamujumppa ja maanantain lenkki

Ensimmäinen aamu saarella aloitettiin klo 7.30 pienellä juoksu- tai kävelylenkillä ja sen jälkeen yhteisellä jumpalla. Jumpat toistuivat joka aamu ennen aamiaista. Villen ohjauksessa tehtiin nk. mobbausta, joka sisältää erilaisia niveliin kohdistuvia pyöritysliikkeitä. Suosittelen lämpimästi kaikille! Ensimmäisenä kotipäivänä reissun jälkeen kannoin ostoskasseja kotipihalla, kun yllättäen huomasin, että käteni ovat täysin kivuttomat. Ei uskoisi lähes 600 kilometrin pyöräilyn jälkeen, varsinkin kun koko talvi on ollut erilaisia olka-, käsi ja kyynärvarren oireita.

Puolen tunnin rauhallisen jumpan jälkeen menimme suoraan aamiaiselle. Aamiaisella tehtiin viimeiset suunnitelmat päivän lenkistä. Ensimmäisenä täytenä pyöräilypäivänä suuntasimme Petraan ja tietenkin keskustorin kahvilaan. Tori on pieni ja se on täynnä kahvilapöytiä. Tälläkin kertaa lähes jokainen torin tuoli oli pyöräilijän käytössä. Torilla on hauska tutkailla eri seurueita. Samanvärisiin ajoasuihin sonnustautuneet istuvat tietenkin samoissa pöydissä ja tällä kertaa saatiin myös Cycloksen värit hienosti esille. Itselläni oli tällä reissulla Hürzeler-paita, joka on saaren suosituin ajopaita. Kuosi vain vaihtelee vuosittain. Tilasimme kokikset, kinkku-juustosämpylät ja kahvit. Pöytiin tuodaan lisäksi myös oliiveja sekä tuoreita appelsiiniviipaleita. Pieneksi pettymykseksi appelsiinit eivät tällä kertaa ehtineet meidän pöytään.

Petran tori oli taas täynnä pyöräilijöitä...

... ja pyöriä.

Ville ja Jussi olivat päättäneet jo lähtiessä jatkaa Petrasta ensimmäiseen isompaan luostarinousuun, Felanitxin vieressä olevalle Sant Salvadorille (507m). Loppuseurue päätyi pienempään nousuun eli Petran vieressä olevaan Ermita Bonanyn luostariin, jonne myös oli reipas nousu (319m). Luostarivierailun jälkeen palasimme takaisin Petraan ostamaan vettä. Kaupan pihalla tapasimme ensimmäisen kerran Hartikan Pekan ja Olli-Pekan. Nämä herrat tulivat viikon aikana vielä pari kertaa vastaan. Petran lenkiltä matkaa kertyi 80 kilometriä ja reipasta ulkoilua 6 tuntia. Päivän ajoaika oli 4 tuntia. Villen ja Jussin mittariin kertyi kaikkiaan 120 kilsaa.

Ermita Bonanyn edustalla.

Tiistai

Kolmannen päivän ohjelmaksi sovittiin Formentorin reissu. Matkaa ei kertyisi kuin vajaat 70 kilometriä, mutta sitäkin huikeampia näkymiä. Lenkkiin sisältyy muutamia kohtalaisia nousuja, mutta pyörissä riitti hyvin välityksiä. Formentorin niemen nokassa on hieno näköalapaikka ja kahvila, jossa nautimme päivän ”lounaan” eli kokikset ja sämpylät.

Jaana Formentorin ykkösnousussa, taustalla Port de Pollenca.

Formentorin reitiltä löytyy hienoa näköaloja.

Jaana saapumassa Formentorin niemen nokkaan.

Jaana ja Olli Formentorin paluumatkan serpentiininousussa.

Keskiviikko

Seuraava päivä varattiin vuoristolenkille. Jaana päätti jäädä pois lenkiltä ja tutustui hotellin lähialueeseen ja hienoon hiekkarantaan. Jaana ehti toki parin tunnin pyörälenkillekin Alcudian ja Pollencan välisille pikkuteille. Miesväki varustautui vuorten valloitukseen. Suunnitelmassa oli ajaa pikku-Söllerin nousu, sitten alas Sölleriin ja sen jälkeen iso-Söller eli Puig Majorin 14 kilometrin nousu. Matkaan lähdettiin Sa Poblan ”maissitietä” pitkin ja sitten vanhaa Muron tietä aina Santa Mariaan asti. Pekka Hartikka kavereineen ajoi taas vastaan ja pienen juttutuokion ja banaaniostosten jälkeen suuntasimme kohti Bunyolaan.

OTC:n miehet tulivat vastaan Santa Mariassa.

 

Bunyolaan oli jo kohtalainen nousu ja pikku-Söllerin nousu oli vielä edessä. Nousun liikenne on hyvin rauhallinen, sillä autoja varten on 7 kilometrin tunneli. Pikku-Söllerin päälle pidettiin sämpylätauko. Pyörien jarrut ja renkaan tarkastettiin ja lähdettiin ajamaan serpentiiniä alas Söllerin laaksoon. Itse ajoin nousut rauhallisesti, mutta alas menin niin lujaa kuin pääsi. Alamäki on kaksi vaiheinen eli ensin tiukkaa hitaampaa serpentiiniä ja se sitten suorempaa isoa tietä. Kova vastatuuli hieman pilasi hurjastelunautintoa, syke nousi enemmän kuin noustessa ja polvitaipeissakin hieman tuntui rasitusta. Laaksossa kokosimme ryhmän kokoon ja sovimme ajavamme omaa tahtia Puig Majorin nousun. Matkaa siis 14 kilometriä ja nousua muistaakseni vajaat 800 metriä. Ville oli nopeimmin päällä ja Jussi muutaman minuutin perässä. Vesa ajoi kevyesti omaa tahtia. Petri ja Olli tulivat perässä yhtä matkaa ja aikaa nousuun kului tunti ja 20 minuuttia. Nousun päällä otettiin energiaa ja levähdeltiin hetki. Ajoimme tunnelia pitkin korkeimman huipun läpi. Vuorossa oli alamäki, jota varten puettiin tuuliliivit. Vauhdikasta alamäkeä riitti 8 kilometriä ja seuraava kahvitauko pidettiin Sa Calobran tien risteyksen kahvilassa. Sa Calobran tie on myös kuuluisa nousustaan. Se jäi vielä tällä kertaa kokematta, mutta Villen kanssa suunniteltiin Sa Calobraa jo seuraavan leirin ohjelmaan. Tauolla päätimme, että Ville ja Jussi jatkavat vuoria pitkin Pollencaan ja sieltä hotellille. Ollin ja Vesan kanssa päätimme tulla vuorilta alas Incan kohdalta. Se oli minullekin uusi kokemus. Aivan mahtava 10 kilometrin lasku! Seuraavalla kerralla voisi harkita reittiä Incan nousun kautta Sa Calobraan ja samaa reittiä takaisin. Incasta ajoimme Sa Poblaan ja tuttua maissitietä hotellille. Tämä oli viikon pisin ”ulkoilupäivä”. Ajoaikaa 7 tuntia ja reissu taukoineen 9,5 tuntia. Matkaa Incan kautta kertyi 146 kilsaa.

Pikku-Söllerin päällä.

Miehet Puig Majorin päällä huokaisutauolla, takana 14 kilometrin nousu.

Torstai

Pitkän vuoripäivän jälkeen päätimme pitää keveämmän rullailupäivän helpommassa maastossa. Reitiksi valittiin Pt de Alcudia - Campanet – Búger – Sa Pobla - Can Picafort ja takaisin hotellille. Matkaa kertyi yhteensä 62km ja reissussa nautiskeltiin taukoineen reilut 5 tuntia. Lounastauko vietettiin kaikessa rauhassa Campanetin torilla. Sämpylöiden sijaan tilattiin lämpiä leipiä ja burgereita. Torstain lenkille sattui allekirjoittaneen ainoa selkeä karttapummi, jolloin harhailimme vajaan 10 kilometrin verran. Harhaillessamme pikkuruisia teitä pitkin, Villen renkaan puhkaisin jonkinlainen kasvin piikki.

Ryhmä matkalla Campanetiin.

Perjantai

Sääennuste oli luvannut perjantaille sadetta. Aamujumpalla oli kova tuli ja pilvistä, lämpötila kuitenkin 18 asteen tienoilla. Päätimme jättää pyöräilyn aamusta väliin ja lähdimme taksilla Palmaan. Palma on suuri kaupunki, noin 400 000 asukasta. Palman vakiokohteena olivat rauhalliset kävelykadut ja upea katedraali, jonka arkkitehtuuria ei voi kuin hämmästellä. Katedraalia rakennettiin 400 vuotta ja se valmistui vuonna 1601.

Palman katedraali.

Kuvaaminen katedraalin sisällä on oikeastaan kielletty, mutta...

Palasimme Alcudiaan viiden maissa ja keli oli mitä mainioin. Ehdotin pientä lenkkiä ja samalla tempomaisia vetoja joko maissitiellä tai Pollencan rantatiellä. Valitsimme rantatien, joka osoittautui hieman lyhyeksi tarkoitukseen. Ajoimme pari sykettä nostavaa vetoa edestakaisin kohtalaisessa sivutuulessa, 2 km toiseen suuntaan ja 4km takaisinsuuntaan. Loppurullailut tehtiin taas hotellin lähialueen pikkuteillä. Kilometrejä kertyi 34km ja aikaa reissussa kului vajaa pari tuntia.

Lauantai

Viimeinen pyöräilypäivä aloitettiin jo klo 7 aamulenkillä ja jumpalla. Tarkoitus oli ajaa pitempi lenkki siten, että ehtisimme palauttamaan pyörät hyvissä ajoin vuokraamoon. Päivän tavoite oli Curan valloitus. Starttasimme hotellin edestä klo 9 ja ajoimme maissitielle, jossa oli varsinainen aamuruuhka. Ruuhkan syynä ei ollut suinkaan autoliikenne vaan lukuisat suuret pyöräilijäryhmät. Maissitietä saavuimme tuttuun naapurikylään Sa Poblaan, josta jatkoimme Incaan. Incalle vievällä pikkutiellä ryhmä koki toisen rengasrikkonsa, kun oma renkaani tyhjeni. Renkaassa oli lasinsiru, jonka arvelin saaneeni Sa Poblassa. Tämä oli ensimmäisen rengasrikkoni 5 vuoden aikana Mallorcan lomilla. Tiet ovat yleensä erittäin puhtaat, mutta luonnollisesti kylien kaduilla voi lasiakin olla. Incasta jatkoimme isompaa tietä pitkin Binissalemiin. Binissalemista löytyy hieno Gomilan pyöräkauppaan. Pienempiä hankintoja tehtiin, mutta tarjolla olleet hienot maantie- ja aika-ajopyörät jäivät logistisista syistä näyttelytelineisiin. Nautimme päiväkahvit ja leivokset viereisessä kahvilassa. Kahvipöydässä teimme viimeiset reittivalinnat. Olli ja Jaana palaisivat vanhaa Muron tietä Alcudiaan ja muut jatkaisivat Sencellesin ja Algaidan kautta Curalle.

Pojat sovittavat ajohanskoja Gomilan kaupassa.

 

Curan ryhmä nosti hieman vauhtia. Tie oli epätavallisen huonokuntoinen ja Jussin eturengas sai sen verran kovan iskun, että taas saatiin rengashommia. Algaidan jälkeen tie oli taas hyväpintaista ja hyvä niin koska hivuttava nousu kohti Curaa alkoi. Nousun alussa on Randan kylä, josta matkaa huipulle on vielä 3,5 kilometriä. Tällä kertaa minäkin yritin nostaa hieman vauhtia, mutta kone sakkasi heti alkuun ja kaverit karkasivat. Curan huippua lähestyessäni Hartikka huristaa mäkeä alas ja kannusti huudoin ”jaksaa, jaksaa!”. Curan huippu nousee meren pinnasta 543 metrin korkeuteen. Huipulla on upea luostari ja luonnollisesti kahvila. Huipulta on hienot näkymät ympäri saarta; näkymä saaren pääkaupunkiin Palmaan ja jopa hotellikaupunkiimme Alcudiaan. Curalta tultiin alas reippaasti ja Randasta otettiin suunnaksi Montuiri. Tie on leveä ja hyväkuntoinen ja siinä ei ole tiukkoja mutkia. Tie viettää reippaasti alaspäin ja siinä on nautinnollista ottaa kunnon vauhtiveto 7 kilometrin matkalla. Vedin keulassa ja vauhti ei juurikaan pudonnut alle viidenkympin. Tiet saaren keskiosista kohti rannikkoa ovat aina enemmän alamäkeä kuin ylämäkeä, joten matka eteni vauhdikkaasti. Loppureitti oli Sant Joan, Sineu, Muro ja Can Picafort, josta sitten ajoimmekin jo suoraan pyörävuokraamoon palauttamaan varmasti toimineet pyörät. Pyörävuokraamon pihassa trippimittarissa oli 117km ajoajalla 4:45, reissun kokonaiskesto taukoineen ja kauppareissuineen reilut 7 tuntia.

Curan päältä on hyvät näköalat ympäri saarta.

Lauantai-ilta kului laukkujen pakkaamiseen. Varhain sunnuntaiaamuna alkoi kotimatka ja Kuusamon kentällä oltiin 12 tunnin päässä.

Yhteenveto

Maantiepyöräilykauden aloittaminen Suomessa on haasteellista kylmän sään vuoksi ainakin Kuusamossa. Viikon leiri Mallorcalla kuulostaan ehkä liian lyhyeltä, mutta tämänkin leirin kokemuksen perusteella voin sanoa, että ei siitä ainakaan haittaa ole tällaiselle suksilta pyörän päälle siirtyvälle. Lämpimässä säässä ajetut rauhalliset pyöräilypäivät eivät tunnu jäsenissä kipuina ja vaivoina. Kuten edellä kirjoittamani tekstin perusteella voi päätellä, pyörän kanssa ollaan liikenteessä aamusta iltaan, mutta kilometrejä ei silti kerry suuria määriä. Tällä leirillä ajamani vajaa 600 kilometriä on toki kova pala ajaa Kuusamon alle 5 asteen lämpötilassa. Leirin jälkeen olen ajanut pari tunnin mittaista lenkkiä Kuusamossa ja kokemukset ovat olleet lähinnä kiduttavia.

Leirin ajankohta voisi olla huhtikuun alkupuolella tai puolivälissä ja kestoltaan pari viikkoa. Nyt oltiin tavallista myöhemmin liikkeellä. Kilpailukausi alkaa Suomessa huhtikuun puolivälin jälkeen, joten kilpailevien on syytä harkita leiriä maaliskuulle. Maaliskuussa sää voi olla epävakaisempi, mutta joka tapauksessa mahdollistaa kunnon harjoittelun. Mallorca on maantiepyöräilijän paratiisi. Pyöräilymatkailu on merkittävä tulonlähde kevät- ja syyskaudella ja se näkyy niin palveluissa kuin paikallisten suhtautumisessa pyöräilijöihin. Manner-Espanjasta toki löytyy myös paljon sopivia kohteita. Uusimmassa Fillari-lehdessä (2/2014) on hyviä juttuja pyörämatkailusta ja sen kohteista myös Espanjan ulkopuolelta.

Oma pyörä vai vuokrapyörä? Oma pyörä on tietenkin oma ja käteen sopiva. Rohkaisen kuitenkin harkitsemaan pyörän vuokraamista ainakin viikon reissulla. Vaikka pyörät ovat ulkoisesti erinäköisiä, kuski on kolmesta pisteestä kiinni pyörässä. Jos nämä pisteet saadaan säädetty kohdilleen, ei merkillä pitäisi olla väliä. Itse en juurikaan pyörän asetuksiin puutu. Satulan säädän tietenkin kohdalleen, mutta omaan pyörääni verrattuna korkeammalla oleviin ohjainkannattimeen ja -tankoon en koske. Ajoasento on helpompi ja mukavampi kevään ensimmäisille lenkeille. Ja sitten hinta; nyrkkisääntönä pidän sitä, että yhden viikon reissulla vuokraaminen on edullisempaa, mutta yli viikon matkalla etu kääntyy oman pyörän viemiseen. Hiilikuitupyörä viikoksi vakuutuksella maksaa 140 euroa Hürzelerillä. Kuusamosta kun lähdetään maaliskuun puolivälissä, pitää ensin matkustaa Helsinkiin. Mallorcalle pääsee silloin vain mutkan kautta esimerkiksi Air Berlinin lennolla. Eli suuntaansa jopa kolme lentoa. Helsingistä lentorahti menee toki yhdellä maksulla vaikka koneen vaihto olisikin. Hinnat vaihtelevat yhtiöittäin. Finnairin hinta on 75 euroa suuntaansa. Pyörä tulee pakata kunnolla ja paras ratkaisu on pyörälaukku, joka myös maksaa. Rahan lisäksi voi punnita myös kaiken tavaran rahtaamisesta ja huolehtimisesta syntyvä vaiva, varsinkin jos kustannuksen ero on vain kymppejä. Lentokoneen lisäksi pyörää pitää kuljettaa myös takseissa ja busseissa. Maksua vastaan ainakin Mallorcalta löytyy asiallisia kuljetusvälineitä pyörälaukuille.

Selfie

Harjoittelin ajaessani tämän päivän muoti-ilmiötä, selfie-kuvan ottamista. Alla kuva-arvoitus, kumpi kuva on otettu Mallorcan leiriltä ja kumpi leirin jälkeen Kuusamossa Nissinvaaran lenkillä?